Uskoa ja toivoa
Pirjo,hän uskoi,että pystyisi ja hän teki sen.
Päätös oli vaikea.Luopua omasta,rauhallisesta olemisesta.Harrastuksista,haaveista.Viattoman lapsenlapsen vuoksi oli tehtävä vaikea päätös.
Antaako hänet täysin vieraan hoidettavaksi.Lapsen joka on vauvasta asti ollut mummolassa.
Emme hyväksyneet sitä.Tiesimmehän miten paljon enemmän se vaatii voimia,ponnistuksia,jaksamista mummolta ja papalta.
Välillä usko ja toivo on koetuksella.Ja jaksaminen!
Välillä mietin olenko ottanut liian suuren vastuun?!!
Olen myös pettynyt kunnan sosiaalipalveluihin.Pienessä kunnassa pitäisi asiat olla paremmin jos kunnan logossa lukee Pienen asialla....vai pienten asiallako se oli..
Kaks sosiaalitanttaa tulee tupaan ja ilmoittaa- "ei oo sitte sosiaalipuolella rahaa ja päiväkotipaikkaa ei poika saa!!Onko teillä autoa?Sillä voitte kuskata srk päiväkerhoon lapsen jonka puheen ymmärtäminen on hakusessa!!!!
Kovaa tekstiä..ovat kai kuvitelleet että tarjoan kahvia,sanansaattajille..
Pettynyt olen lapsen äitiin joka ei jaksanut ollakaan äitinä kun muut harrastukset veivät mennessään.Äitiä ei kiinnosta miten me jaksetaan.Ei ole ehtinyt kotonaan käymään sitten elokuun.
Kyllä hyvin on tullut tiedostettua miksi lapsi hankittiin.RAHA oli se pointti.
Huono omatunto on saanut aikaan kalliiden lelujen oston.Lapsi olisi tarvinnut syliä,rakkautta,rajoja,yhdessäoloa,yhdessä tekemistä.
Ei kiirettä,äidin omia menoja,huutoa,tiuskimista,nipistelyä,laiminlyöntiä.
Poika muistelee usein näitä asioita murheellisena.Mutta mamma on hänen tyttöystävänsä ja ei halua muuttaa minnekkään😍
