Mein kyläs oli semmone Järvenmäen Fratu,oikeesti sen nimi oli kyllä Myllymäki mutta kun se asu kuivatun järven pääs...
No, se Fratu oli pirunkurinen äijä ja pelotteli mukuloit aina kun tilaisuus tuli ja se tilaisuus oli melkein aina.Se asusteli miniänsä kanssa samaa taloo mutta sillä Fratulla oli oma huoneisto niinku faarinpirtti.
Tää miniä tykkäs kovasti kun mukulat poikkes sitä katsomaan ja palkaks saatiin sitten aina makuja tai leivoksia mitä ei kotoo saatu.
Fratu tuli aina sinne miniän puolelle kyttään meitä mukuloita.Toisinaan se tahtoi meitä omalle puolelleenkin poikkeemaan.Joskus sitte mentiin ja se tarjos taskunpohjalla olleita punkanpohja karkkeja tai pirunväkeviä.
No,ei me niitä syöty vaan heitettiin puskaan poislähtiessä.Kerran yks poika sano Fratulle,että näytäs sitä tussaria kun sulla on taskussa.Sillon se ukko suuttui ja me kaikki hyökättiin ulos ja tää äijä peräs.
Fratu saattoi arvaamatta antaa luunapin otsaan kenelle vaan mukulalle ihan aiheetta.Sanoi miten ollaan kivitetty puhelintolppien posliininuppeja vaikkei oltukaan.
Kuljettiin aina sen pihan kautta kuin kiusaa tehden ja se huitoi nyrkkiään meille.
Monta vuotta jälkeenkinpäin vaikka Fratu oli jo kuollut niin sen naama näkyi ikkunasta ja nyrkki heilui.Tämmönen kuva meille oli mieleen jäänyt.
