Usko ja Toivo

Uskoa ja toivoa
Pirjo,hän uskoi,että pystyisi ja hän teki sen.

Päätös oli vaikea.Luopua omasta,rauhallisesta olemisesta.Harrastuksista,haaveista.Viattoman lapsenlapsen vuoksi oli tehtävä vaikea päätös.
Antaako hänet täysin vieraan hoidettavaksi.Lapsen joka on vauvasta asti ollut mummolassa.
Emme hyväksyneet sitä.Tiesimmehän miten paljon enemmän se vaatii voimia,ponnistuksia,jaksamista mummolta ja papalta.

Välillä usko ja toivo on koetuksella.Ja jaksaminen!
Välillä mietin olenko ottanut liian suuren vastuun?!!

Olen myös pettynyt kunnan sosiaalipalveluihin.Pienessä kunnassa pitäisi asiat olla paremmin jos kunnan logossa lukee Pienen asialla....vai pienten asiallako se oli..

Kaks sosiaalitanttaa tulee tupaan ja ilmoittaa- "ei oo sitte sosiaalipuolella rahaa ja päiväkotipaikkaa ei poika saa!!Onko teillä autoa?Sillä voitte kuskata srk päiväkerhoon lapsen jonka puheen ymmärtäminen on hakusessa!!!!

Kovaa tekstiä..ovat kai kuvitelleet että tarjoan kahvia,sanansaattajille..

Pettynyt olen lapsen äitiin joka ei jaksanut ollakaan äitinä kun muut harrastukset veivät mennessään.Äitiä ei kiinnosta miten me jaksetaan.Ei ole ehtinyt kotonaan käymään sitten elokuun.
Kyllä hyvin on tullut tiedostettua miksi lapsi hankittiin.RAHA oli se pointti.
Huono omatunto on saanut aikaan kalliiden lelujen oston.Lapsi olisi tarvinnut syliä,rakkautta,rajoja,yhdessäoloa,yhdessä tekemistä.

Ei kiirettä,äidin omia menoja,huutoa,tiuskimista,nipistelyä,laiminlyöntiä.

Poika muistelee usein näitä asioita murheellisena.Mutta mamma on hänen tyttöystävänsä ja ei halua muuttaa minnekkään😍

Unikuvia

Näin varmaan sadannen kerran unta syntymäkodistani.Niin vahvat on siteet sinne.Päivällä mietein sitä hävitystä mitä siellä apinanraivolla tehtiin..
Unessa olin kotonani Niinimäessä.Kuistin klasi oli rikottu ja ihmettelin miten siitä niin pienestä lävestä on menty sisälle.Semmonen kuisti joka oli unessa oli joskus 70- luvulla kotonani..Jotain tavaroita sieltä hapuilin mukaani siinä unessani.
Mamma,isoäitinikin oli siellä..hänen kuolemastaan tuli maaliskuussa 38 vuotta.Herättyäni käsi oli puutunut ja peitto lattialla.

Nuaruure muisteluit

Mein kyläs oli semmone Järvenmäen Fratu,oikeesti sen nimi oli kyllä Myllymäki mutta kun se asu kuivatun järven pääs...
No, se Fratu oli pirunkurinen äijä ja pelotteli mukuloit aina kun tilaisuus tuli ja se tilaisuus oli melkein aina.Se asusteli miniänsä kanssa samaa taloo mutta sillä Fratulla oli oma huoneisto niinku faarinpirtti.
Tää miniä tykkäs kovasti kun mukulat poikkes sitä katsomaan ja palkaks saatiin sitten aina makuja tai leivoksia mitä ei kotoo saatu.
Fratu tuli aina sinne miniän puolelle kyttään meitä mukuloita.Toisinaan se tahtoi meitä omalle puolelleenkin poikkeemaan.Joskus sitte mentiin ja se tarjos taskunpohjalla olleita punkanpohja karkkeja tai pirunväkeviä.
No,ei me niitä syöty vaan heitettiin puskaan poislähtiessä.Kerran yks poika sano Fratulle,että näytäs sitä tussaria kun sulla on taskussa.Sillon se ukko suuttui ja me kaikki hyökättiin ulos ja tää äijä peräs.
Fratu saattoi arvaamatta antaa luunapin otsaan kenelle vaan mukulalle ihan aiheetta.Sanoi miten ollaan kivitetty puhelintolppien posliininuppeja vaikkei oltukaan.
Kuljettiin aina sen pihan kautta kuin kiusaa tehden ja se huitoi nyrkkiään meille.

Monta vuotta jälkeenkinpäin vaikka Fratu oli jo kuollut niin sen naama näkyi ikkunasta ja nyrkki heilui.Tämmönen kuva meille oli mieleen jäänyt.

Ikävä

Minulla on ikävä
-kotipihani kiviä,sitäkin johon löi varpaansa joka kerta kun meni kaivolle..
Ikivanhaa sammaloitunutta omenapuuta jossa kasvoi kylän karmeimmat kuivat pienet omput.

Koivua jossa narukeinu
ojanpiennarta ohdakkeineen ja kissankelloineen.
Vanhaa latoa jonka ovipuulla istuin äitiä piilossa...
Kuusimetsää ja sen ihanaa sammalmattoa käpyineen.

Minulla on ikävä metsäpolkuja ja Isoakiveä,Limppumäkeä,omaa nimikkomäntyäni.
Sinivuokkomerta Isonkallion juurella.
Soratien pikku kuoppia ja niitä kiviä joita poukkoili pyöränrenkaista.
Kirkkokallion hiihtolatuja.Tamppilaakson lähdettä ja pitkospuita joista putosin kymmeniä kertoja jääkylmään veteen.

Käärmekuusta ja mustikkapaikkaani.Saniaisviidakkoa jonne piilouduin kun lanttumaanharvennus otti päähän..

Ikävä kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat jättäneet maalliset asuinsijansa.

Lapsuuden koti ja leikkipaikat ovat muistoja..vain muistoja.

Isä

Naapuriin mentiin iltakylään käsikädessä.Takaisin roikuin reppuselässä tähtiä katsellen.Nimikkomänty Limppumäessä. Mietittiin mitä siitä saisi sukset vai tuoli?
Ei saa kaataa sanoin...

Isä teki tytölleen kaarnalaivan jota uitettiin savikuljussa.Tuohiropposen,siihen kerättiin makeat metsämansikat naapurin hevoshaasta.
Pajupillin,kaaripyssyn ja ritsan..

Isä osti linkkuveitsen..veistellessä tuli haava sormeen.Isä paransi sen.

Isä osti kipsisen hevospatsaan ja murhe oli suuri kun hevoselta irtosi pää..

Minä

Istun porraskivellä paljaat varpaat hiekassa jossa muurahaisten katkeamaton jono.Jokainen työntouhussa.Kärpänen ja toinenkin istahtaa rupiselle polvelleni.Sormissani ruohon väkevä tuoksu ja lehmänpaskaa polvessa.Mekko pihkassa ja tasku revennyt.
Ovi kolahtaa ja mamma tulee ulos,harmaa sinkkinen likasanko käsissä suunnistaa ulkohuussille päin.Mamman suonikohjuiset sääret ja paljaat varpaat.Vihreäruutuinen essu ja alla vaalea kesämekko.Avotunkion reunassa kasvaa keltainen kurjenmiekka.Tuffi tulee huussista holkki suussa ja nostelee henkseleitään.

Äiti huutaa syömään.Isosiskot ryntäävät kesähuoneestaan kellarinpäältä,nauraa kikattaen.
Isä tulee viikate olkapäällä,paita hiestä märkänä pihaan.Asettaa viikatteen navetan katonkoloon.
"Tules Pirjo syömään"sanoo isä.Menemme peräsin sisälle.
Pöydässä on perunakattila ja maitosoosikasari.Leipää ja maitoa jota inhoan koska siitä tulee maha kipeäksi.Tasainen massutus käy kun syömme.
Syönnin jälkeen livahdan ulos ja vältyn ikävältä tiskaamiselta.
Suuntaan navetan takaa metsikköön jossa minulla on serkkupoikien kanssa rakennettu maatilaleikit.Kauaa ei tarvi yksin leikkiä kun Vesa ja Lassi tulevat.Leikimme tuntikausia kunnes mamma huutaa meitä mehulle.Mansikkamehua ja suklaakakkua.Pojat lähtevät kotiin ja saatan niitä Isollekivelle.Palaan kotiin ja poikkean vielä savikuljulle uittamaan likaisia jalkojani.
Luikahdan sisälle ja pujahdan sänkyyni ja nukahdan heti.

Aino

Ainon rakkaus eläimiin ja niiden hyvinvointiin sekä varsinkin sydäntä lähellä oleviin possuihin.Ne niin monet tarinat joita hän muisteli mitä minkäkin eläimen kanssa oli tapahtunut.Oli aina kiinnostunut myös naapurin sikalassa tapahtuneisiin tapahtumiin.

Aino oli hyvin sosiaalinen ja tuttuja oli joka puolella.
Aino sanoi aina : On se sitten tyhmyyden merkki kun naapurit ovat riidoissa keskenään,ei päin katsota kun ohi mennään.Koskaan ei tiedä milloin naapurin apua tarvitsee.

Niin paljon muistoja.
Kyllä me paljon häntä kaipaamme ja muistelemme.