Ikävä

Minulla on ikävä
-kotipihani kiviä,sitäkin johon löi varpaansa joka kerta kun meni kaivolle..
Ikivanhaa sammaloitunutta omenapuuta jossa kasvoi kylän karmeimmat kuivat pienet omput.

Koivua jossa narukeinu
ojanpiennarta ohdakkeineen ja kissankelloineen.
Vanhaa latoa jonka ovipuulla istuin äitiä piilossa...
Kuusimetsää ja sen ihanaa sammalmattoa käpyineen.

Minulla on ikävä metsäpolkuja ja Isoakiveä,Limppumäkeä,omaa nimikkomäntyäni.
Sinivuokkomerta Isonkallion juurella.
Soratien pikku kuoppia ja niitä kiviä joita poukkoili pyöränrenkaista.
Kirkkokallion hiihtolatuja.Tamppilaakson lähdettä ja pitkospuita joista putosin kymmeniä kertoja jääkylmään veteen.

Käärmekuusta ja mustikkapaikkaani.Saniaisviidakkoa jonne piilouduin kun lanttumaanharvennus otti päähän..

Ikävä kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat jättäneet maalliset asuinsijansa.

Lapsuuden koti ja leikkipaikat ovat muistoja..vain muistoja.